Museo

Pyölniitun perheen koti on säilytetty museona Paimion Maljamäen kylässä. Sen tehtävänä on säilyttää näiden ihmisten muistoa ja tehdä tunnetuksi August Pyölniitun omintakeista työtä itseoppineena tiedemiehenä, järjestöaktiivina ja pienviljelijänä.

Pajapellon päärakennus on tallella esineistöineen. Esineet on pääosiltaan luetteloitu, mutta esineiden sijoittaminen alkuperäisille paikoilleen on ollut työlästä, koska mökissä tehtiin ilkivaltaa sen tyhjillään ollessa ja Turun maakuntamuseon toimesta suoritettu dokumentointi tehtiin vasta murtautumisten jälkeen tehdyn siivouksen jälkeen. Parin tuhannen niteen kirjasto on sellaisenaan Pajapellon kamarissa ja ne on myöhemmin melko tarkkaan voitu järjestää omille paikoilleen.

Museo avoinna

August Pyölniitun museo on avoinna heinäkuun sunnuntaisin klo 12–15, Varsinais-Suomen museopäivänä elokuun lopulla ja tilattaessa. Talviaikaan museo on suljettuna.

osoite: Maljamäentie 132, 21530 PAIMIO
puhelin: 050 523 4632
sähköposti: touristinfo@paimio.fi

Kirjasto

August Pyölniittu rakasti lukemista, jonka aloitti rippikoulun jälkeen noin 17-vuotiaana. Hän janosi päästä käsiksi uusiin mielenkiintoisiin asioihin ja ryhtyi myös itse kirjoittamaan. Vähitellen nuori mies kahlasi kunnankirjaston niteitä, innostui koko ajan enemmän ja alkoi hankkia kirjoja myös itselleen. Torpan pojalla ja pienviljelijällä oli niukasti aikaa henkiseen työhön, mutta aikaisin aamulla tai kesken maatöiden sekin sujui. Isä Otto suhtautui poikansa henkisiin pyrintöihin nurjasti, muttei mahtanut mitään. Eikä hän kaikkea tiennytkään, koska August salasi kirjahankintojaan ja muistiinpanot olivat lukutaidottoman isän ulottumattomissa.

Pyölniitun kirjahankinnat laajenivat vuosi vuodelta ja hän ehti kartuttaa kirjastonsa laajuuden lähes kahteen tuhanteen niteeseen. Myös lehtiä Pyölniittu seurasi ahkerasti, vaikka pitikin niihin käytettyä aikaa enemmänkin henkisten voimavarojensa tuhlauksena.

Pyölniitun kirjasto on säilynyt kokonaisuudessaan.

Elämäntyö säilyy

Pyölniitun museo ja arkistomateriaalin säilyttäminen ovat osaltaan vastaus Augustin osoittamaan huoleen ja haaveeseen siitä, että hänen elämäntyönsä saavuttaisi laajemman tietoisuuden.

”Heikko toive minulla on, että ehkä sittenkin joku näitä joskus lukee, vaikka sellainen toive onkin tosiasioiden vastaista. Kannattaako lohdutella itseään sillä, että Kuolleen meren kääröjä alettiin lukea vasta parin vuosituhannen jälkeen."